Stigun ruokalakko, osa 296

Stigua ei nyt taas tänään huvittanu syödä. Pyysin nätisti, houkuttelin, lahjoin telkkarilla, uhkasin telkkarioikeuksien epäämisellä jollei syö. Kaikki keinot käytössä.

Seuraava keskustelu käytiin.
Minä: Syö nyt vähän.
Stigu: En.
M: Syö.
S: E.
M: SYÖT!
S: E!! [Koska se ei osaa vielä haistatella. toim.huom.]
M: Mikset?
S: En halua.
M: Miksi et halua? Kerro syy, täytyy sanoa miksi.
S: Miksi.
M: ... [sanatonta kiroilua]

Stigun eväät

Lounas meni vähän myöhäiseksi tänään. Kaverilla oli sen verta nälkä, et oppi sanomaan sen. Ruotsiksi.

Noh, pitihän pojalle murua rinnuksille saada. Siinä se aikansa hyvällä ruokahalulla mussutti paikallaan ruokapöydän ääressä. Kulautti vielä kyytipojaksi pullollisen maitoa päälle, röyhtäs, kiitti ruoasta ja häippäs olohuoneeseen kattomaan telkkaria. Mulle jätti kaiken siivoamisen. Taas. (Tästä täytyy vielä keskustella herran kanssa.)

Ihan kaikkea ei kuitenkaan jaksanut syödä, annos oli melko iso. Koska itse en ollut syönyt, niin lusikoin lautaselta loput omaan suuhun. Yhtäkkiä Stigu tunnistaa (ilmeisesti) äänen joka lähtee kun lusikka kilisee posliinilautasta vasten. Kauheeta vauhtia hyökkää olohuoneesta kiljuen. "PAPPA STOPPIA, PAPPA STOPPIA!!!".

Too late, olin syönyt kaiken. Näytin vielä tyhjän lautasen. Kauhee huuto ja mulkoilu. Annoin keksin, rauhottu. Oppiipaha pitämään huolen omista eväistään.

Vuoden faija keittää nyt kaffet.

Leikkivä lapsi

Kun pii-paa-auto on sanonut 'pii-paa' noin 10 minuuttia putkeen, suun pärinä kastellut koko olohuoneen ja kaveri pomppinut mun pähkinät tasajalkahyppelyllä jauhoksi, sitä alkaa miettimään vaihtoehtoja.

Kuvan setti ei auttanut.Ilmeisesti meni väärään tyypin päähän...

Tiedättekö muuten mitä useimmat tekevät, kun laitetaan kuulosuojaimet tai vaikka nappikuulokkeet korviin? Kyllä, puhuvat KOVEMPAA!!

PII-PAA-PII-PAA-UIUIUIUI-TINNITUS!!

Vuoden Faija syyttää (ja kiittää) jälkikasvua heikentyneestä kuulosta.

Itket ja syöt!

Kuvan chilit eivät liity tapaukseen, mutta ovat omaa tuotantoa.

Söin eilisiä kanansiipiä. Stigu istui pöydän päässä ja vaati päästä osingoille. Kovaäänisesti. Annoin pienen palan. Rupes itkemään. Oli ilmeisesti turhan mausteisia. Ainoa ajatus mun päässä oli "Saaplarin itkupilli, tässä talossa syödään chiliä."

Noh, pikkumies ei lannistunut. Halusi lisää. Söi ja itki taas. Ajattelin tällä kertaa, että tavallisen hölmö kaveri, mutta kipu on hyvä opettaja.

Mitä tämä pieni ja hölmö ihminen tekee seuraavaksi? Kyllä, aivan oikein. Vaati lisää. Tässä vaiheessa alan jo uskomaan, että tuollainen määrä jääräpäisyyttä on jo periytynyttä. Olin salaa hieman ylpeä. Samalla kun Stigu pärskii, sylkee ja itkee.

Ihastelin pikkumiehen sitkeyttä kun hän yllätti täysin. Neljäs pala. Nyyhkytti jo ennenkuin laittoi suuhunsa. Oli nähtävästi oppinut, että kohta sattuu. Sitä mitä sen jälkeen tapahtui, en olisi koskaan osannut edes villeimmissä unissani kuvitella. Itkua vääntäen kaveri TYÖNTÄÄ KÄDELLÄ LEUASTA SUUTA KIINNI!!

Arvoisat lukijat, kanssafaijat ja muut sunnuntaina kahvia sänkyyn odottavat: Saanko esitellä: Stigu - seuraava Vuoden Faija!

Vuoden Faija pyyhkii ylpeyden kyyn...roskia silmäkulmista. Suku jatkuu!

HBD Stigu

Stigun eka synttäri tänään. Paljon onnea Vuoden Faijalle!

Stigu fyller ett idag. Gratulisationer till Årets Fassja!

The Stig's first birthday today. Happy Birthday to the Father of the Year!

Iskalla fakta

Idag, då vi kom hem med Limppu och Stigu, på tremanhand, kurvade en blå transportbil bredvid oss med ylande sirener och skrikande däck (åtminstone tyckte jag det lät så). Livia började genast att skrika och jag funderade hur i världen jag skulle komma ifrån situationen på ett civiliserat sätt och med äran i behåll. Ville ju föregå med gott exempel åt de närvarande barnen också. Ur bilen flyger en karl som ställer sej framför mej och antastar med mej tredje gradens förhör.

Efter en kort, men rätt häftig debatt, kom vi överens om att även denna tvist kunde förlikas med pengar. Som så många andra dylika i dagens samhälle. Allt rör sej bara om pengar. Så kallt och känslolöst.

Tycker jag ändå kom relativt lätt och oskadd undan efter att ha pungat ut med 32€ i lösensumma åt glassbilens chaufför.

Årets fassja torkar smulten choklad från skjortbröstet.

Kylmää kyytiä

Tänään, kun tulimme himaan kolmisteen Limpun ja Stigun kanssa, kotikujalla viereen kaahaa sininen kuljetusauto pillit soiden ja renkaat ulvoen (siltä se kuulosti). Limppu rupesi heti kiljumaan ja mä mietin, kuinka tästä tilanteesta pääsis kunnialla veke. Skiditki följyssä. Autosta hyökkää äijä mun eteen ja alkaa tivaamaan "No mitäs?!"

Lyhyen mutta varsin kiihkeän neuvonpidon jälkeen sovimme, raha ratkaisi myös tämän kiistan. Kuten valitettavasti niin monen muunkin nykypäivänä. Mistään ei voi enää vaan paiskata kättä.

Mielestäni pääsin kuitenkin vähin vaurioin tilanteesta eroon maksettuani 32€:n lunnasrahat jäätelöauton kuljettajalle.

Vuoden faija nuolee suklaat suunpielistä.

Ketuttaako imurointivuoro?

Vaimo nalkuttaa kotihommiin osallistumisesta? Imurointi ei maistu? Pölyä on pitkin lattioita? Kuulostaako tutulta?

Jätkät! Tässä on vuoden vinkki: Hankkikaa skidi.

Tää huuveri, T-Rex Teamin malli Champ, putsaa kaikki skeidat lattioilta. Laitatte vaa lattialle makaamaan, nostatte jalat pöydälle ja avaatte bissen. Seuraatte vierestä ku taapero pyörii ja kerää liat.

Pientä hienosäätöä ainaki meidän maalissa on. Nurkat jää ikävästi vetämättä eikä se oikeen tahdo liikkua järjestelmällisesti. Meluhaitta on normi-imurin luokkaa, eli ei paha jos laittaa stereot kovemmalle. Manuaalia ei edes tullut mukana eikä sitä ole netistä ladattavissa. Toisin sanoen tosiäijän kätsetti!

Kiitokset voi osoittaa vuoden faijalle kommenttikentässä.

Pulling or pushing teeth?

Although Bayern's Champions League season ended in tears and the last match was like pulling teeth...

...we are still pushing teeth at home. No stopping it!

Lempinimistä

Mulla on outo tapa keksiä lempinimiä muksuille. Ei pelkästään sellaisia oikeista nimistä johdettuja vaan täysin tuulesta temmattuja.

Työnimet on tietenkin ollut käytössä kaikille. Esikoinen oli Bönis, koska jossain vaiheessa raskautta sikiö oli kutakuinkin kahvipavun kokoinen (kaffeböna). Valokuvat lapsista ovat tietokoneella edelleen bönisbilder (papukuvat) -nimisessä kansiossa. Tyttären kohdalla olimme aivan pomminvarmoja, että taas tulee poika. Työnimeksi tuli varsin sukupuolivärittynyt Jügge (Jürgen). No eihän siitä mitään poikaa sitten tullut. Tämä uusin tapaus oli Bullen (Pulla). Se oli diktaattorimainen päätös tyttären suusta ja sitä ei menty muuttamaan.

Työnimien käyttö hiipuu aina jossain vaiheessa. Lempinimet sen sijaan, niitä on sitten paljon ja ne ovat aktiivisessa käytössä.

Esikoisen lempinimiä on eniten, koska ensimmäinen saa aina parhaimman palvelun vaikka kuinka yrittää vanhempana olla tasapuolinen. Sitä paitsi hänellä on aika puolellaan. Näitä lempinimiä on Reiska, Raipe, Rajmånd, Dude, Killen ja Pysen vain muutamia mainitakseni. Dude on melko ahkerassa käytössä kuten on Reiskakin.

Tyttärelle nimiä on vähemmän. En tiedä miksi. Ehkä tytölle on vaikeampi keksiä lempinimiä. Ehkä en ole vain jaksanut keksiä niitä hänelle. Oikeastaan niitä on vain yksi: Limppu. Toisen keksin juuri äsken ja Lissu saikin sääliviä katseita riemun kiljahdusten saattelemana. Hyvä lempinimi siis.

Kuopuksen ristin äsken Stiguksi. Koska Stigu on just hyvä lempinimeksi lapselle. Kassu on myös ollut käytössä jo pari päivää, mutta se ei napsahda samalla tavalla mun suussa. Sitä paitsi se ei ole mun keksimä, joten eihän se voi olla hyvä. Eihän. Lapsiparka, ei tiedä mihin perheeseen päätti syntyä.

Lapsille kollektiivisia nimiäkin on. Skidit, muksut ja skloddit, nämähän ovat käytössä monessakin perheessä kun vanhemmat puhuvat lapsistaan aikuisseurassa. Mulla on tietenkin myös omia tähänkin tarpeeseen. Urpot, termiitit, termarit ja terroristit.

Koska tässä perheessä minä päätän lempinimet. Muut perheenjäsenet päättävät sitten oikeat nimet.

Tack - Kiitos - Thank you

Tack alla vänner, bekanta och övriga Twitterföljare / Facebookvänner! Ni är alldeles för många för att tacka var för sej, så jag smyger in här på bloggen och tackar alla kollektivt den här vägen.

Har varit överväldigande att se hur många som kommit ihåg oss. Stigu höttar också spastiskt med näven.

--------------------------------------------------------

Kiitos kaikki ystävät, tuttavat ja muut satunnaiset Twitterseuraajat ja Facebookkaverit! Onnitteluja tuli aivan liikaa, että ehtisin ja voisin kaikkia erikseen kiittää, joten teen sen yhteisesti tämän blogin kautta.

On ollut mahtavaa nähdä kuinka moni on halunnut muistaa meitä. Stigu peukuttaa takaisin.

--------------------------------------------------------

Thank you friends, acquaintances and all of you on Twitter and Facebook! You're far too many to thank individually, so I thought I'd sneak a collective Thank You via this blog to you.

It's been overwhelming to see how many of you have wanted to share a moment of thought with us. The Stig hails you with a clenched fist.