Itket ja syöt!

Kuvan chilit eivät liity tapaukseen, mutta ovat omaa tuotantoa.

Söin eilisiä kanansiipiä. Stigu istui pöydän päässä ja vaati päästä osingoille. Kovaäänisesti. Annoin pienen palan. Rupes itkemään. Oli ilmeisesti turhan mausteisia. Ainoa ajatus mun päässä oli "Saaplarin itkupilli, tässä talossa syödään chiliä."

Noh, pikkumies ei lannistunut. Halusi lisää. Söi ja itki taas. Ajattelin tällä kertaa, että tavallisen hölmö kaveri, mutta kipu on hyvä opettaja.

Mitä tämä pieni ja hölmö ihminen tekee seuraavaksi? Kyllä, aivan oikein. Vaati lisää. Tässä vaiheessa alan jo uskomaan, että tuollainen määrä jääräpäisyyttä on jo periytynyttä. Olin salaa hieman ylpeä. Samalla kun Stigu pärskii, sylkee ja itkee.

Ihastelin pikkumiehen sitkeyttä kun hän yllätti täysin. Neljäs pala. Nyyhkytti jo ennenkuin laittoi suuhunsa. Oli nähtävästi oppinut, että kohta sattuu. Sitä mitä sen jälkeen tapahtui, en olisi koskaan osannut edes villeimmissä unissani kuvitella. Itkua vääntäen kaveri TYÖNTÄÄ KÄDELLÄ LEUASTA SUUTA KIINNI!!

Arvoisat lukijat, kanssafaijat ja muut sunnuntaina kahvia sänkyyn odottavat: Saanko esitellä: Stigu - seuraava Vuoden Faija!

Vuoden Faija pyyhkii ylpeyden kyyn...roskia silmäkulmista. Suku jatkuu!