Viinihifistelijäfaijan arkea

Mun tekee mieli punaviiniä. Taas.

Lyhyt ratkaisu: Pullo kaapista, korkki auki ja kurkusta alas.

Pitkä ratkaisu: Tajua, että tunnin kuluttua tekee mieli. Valitse hyvä pullo säilytykseen tarkoitetusta viinikaapista, jossa tasainen 13°C:n lämpötila*, tärinätön kompressori ja UV-suojattu lasiovi takaavat parhaimman säilytysympäristön viineille. Ota pullo pöydälle lämpiämään. Avaa pullo noin puolen tunnin kuluttua ottamaan hieman happea. Odota toiset 30 minuuttia kunnes punaviinin lämpötila on nauttimiseen sopivat 16-18°C. Ota pullo ja lasi mukaasi ja istahda sohvalle. Kaada viiniä lasiin. Haistele. Katsele väriä. Huljuta. Seuraa kyyneleitä lasin reunassa. Ota pieni määrä viiniä suuhun. Maistele. Pyörittele sitä suussa kielen kaikilla makureseptoreilla. Ime huulten välistä hieman ilmaa. Huomaa kuinka viini suussa avautuu entisestään. Nielaise. Analysoi maku.

Viimeinen dilemma tässä vielä on se, ettei pulloa viitsi avata, ellei oo kaveria jonka kanssa juoda. Yksin ei ihan joka ilta haluais koko pulloa tempaista. Ja siis avattua viinipulloahan *ei* laiteta jääkaappiin. Joojoo, on vakuumipumput sun muut. Ei ne silti maistu huomenna enää samalta kuin tänään.

Eräs kylpyhuoneremppaa meille myynyt kaveri kerran tokaisi, kun näki portaiden alla viinikaapin: Harrastatsä vai dokaatsä vaan? Niin, mä tarviin dokausviinejä himaan. Pakissa. NYT! Eli istun taas kuivin suin...

* Tiedän, vähän liikaa valkoviineille, mutta on kompromissi kun käytössä on vain yksi kaappi. Lisäksi meillä punaviinit ovat ne kalliimmat ja niitä on aina enemmän. Alkon sivuilla on tietoa viinien säilyvyydestä ja varastoinnista

Lempinimistä

Mulla on outo tapa keksiä lempinimiä muksuille. Ei pelkästään sellaisia oikeista nimistä johdettuja vaan täysin tuulesta temmattuja.

Työnimet on tietenkin ollut käytössä kaikille. Esikoinen oli Bönis, koska jossain vaiheessa raskautta sikiö oli kutakuinkin kahvipavun kokoinen (kaffeböna). Valokuvat lapsista ovat tietokoneella edelleen bönisbilder (papukuvat) -nimisessä kansiossa. Tyttären kohdalla olimme aivan pomminvarmoja, että taas tulee poika. Työnimeksi tuli varsin sukupuolivärittynyt Jügge (Jürgen). No eihän siitä mitään poikaa sitten tullut. Tämä uusin tapaus oli Bullen (Pulla). Se oli diktaattorimainen päätös tyttären suusta ja sitä ei menty muuttamaan.

Työnimien käyttö hiipuu aina jossain vaiheessa. Lempinimet sen sijaan, niitä on sitten paljon ja ne ovat aktiivisessa käytössä.

Esikoisen lempinimiä on eniten, koska ensimmäinen saa aina parhaimman palvelun vaikka kuinka yrittää vanhempana olla tasapuolinen. Sitä paitsi hänellä on aika puolellaan. Näitä lempinimiä on Reiska, Raipe, Rajmånd, Dude, Killen ja Pysen vain muutamia mainitakseni. Dude on melko ahkerassa käytössä kuten on Reiskakin.

Tyttärelle nimiä on vähemmän. En tiedä miksi. Ehkä tytölle on vaikeampi keksiä lempinimiä. Ehkä en ole vain jaksanut keksiä niitä hänelle. Oikeastaan niitä on vain yksi: Limppu. Toisen keksin juuri äsken ja Lissu saikin sääliviä katseita riemun kiljahdusten saattelemana. Hyvä lempinimi siis.

Kuopuksen ristin äsken Stiguksi. Koska Stigu on just hyvä lempinimeksi lapselle. Kassu on myös ollut käytössä jo pari päivää, mutta se ei napsahda samalla tavalla mun suussa. Sitä paitsi se ei ole mun keksimä, joten eihän se voi olla hyvä. Eihän. Lapsiparka, ei tiedä mihin perheeseen päätti syntyä.

Lapsille kollektiivisia nimiäkin on. Skidit, muksut ja skloddit, nämähän ovat käytössä monessakin perheessä kun vanhemmat puhuvat lapsistaan aikuisseurassa. Mulla on tietenkin myös omia tähänkin tarpeeseen. Urpot, termiitit, termarit ja terroristit.

Koska tässä perheessä minä päätän lempinimet. Muut perheenjäsenet päättävät sitten oikeat nimet.

Tack - Kiitos - Thank you

Tack alla vänner, bekanta och övriga Twitterföljare / Facebookvänner! Ni är alldeles för många för att tacka var för sej, så jag smyger in här på bloggen och tackar alla kollektivt den här vägen.

Har varit överväldigande att se hur många som kommit ihåg oss. Stigu höttar också spastiskt med näven.

--------------------------------------------------------

Kiitos kaikki ystävät, tuttavat ja muut satunnaiset Twitterseuraajat ja Facebookkaverit! Onnitteluja tuli aivan liikaa, että ehtisin ja voisin kaikkia erikseen kiittää, joten teen sen yhteisesti tämän blogin kautta.

On ollut mahtavaa nähdä kuinka moni on halunnut muistaa meitä. Stigu peukuttaa takaisin.

--------------------------------------------------------

Thank you friends, acquaintances and all of you on Twitter and Facebook! You're far too many to thank individually, so I thought I'd sneak a collective Thank You via this blog to you.

It's been overwhelming to see how many of you have wanted to share a moment of thought with us. The Stig hails you with a clenched fist.

Skidille urheiluoppia

Kävin skaffaa skidille jotain snadii. Okei, onhan toi heti alkuun vähän liian iso, mut tässä on nyt kyseessä perheenlisäys. IFK-perheeseen.

Tässä perheessä urheiluhulluus on pakotetusti periytyvää. Lätkässä on vain yksi. En gång - Alltid. Fudiksessa asiat monimutkaistuu. Me miehet kannatetaan tasan kahta joukkuetta: FC Bayern München ja DFB, eli Saksan maajoukkuetta. Damit basta!

Noi naiset sen sijaan. No, mistä aloittaisin? Kaikki lähtee ulkonäöstä, söpöyskertoimesta. On Messiä, Iniestaa, CeeÄrSeiskaa, jne. Ja sitte tietysti Zlatan. Kaikkia kannustetaan, kunhan söpöt voittaa. Saksalaisia kuulemma voisi kannustaa, jos siellä olisi söpöjä. Mutta ainuttakaan ei ole löytynyt. Aijaaha! No mä nostelen pokaaleja sillä välin kun noi itkupillit kierii äitiä ikävöiden saksalaista Blitzkriegiä pakoon.

Lasten suhteen tilanne on fudiksen osalta nyt 1-1. Dude on mm. sanonut Messistä (valittu maailman parhaimmaksi jotain 27 kertaa putkeen, epäilen naisten salaliittoa), että se on aivan pas...tosi huono. "Eihän sillä pysy edes pallo jalassa ja kaatuilee koko ajan." Oppi mennyt perille. Tytär sen sijaan tsiigailee jo hemmoja. Ainaki ääneen lausuttujen kommenttien perusteella. Sinne meni. Onneksi hän ei juurikaan jaksa urheilua ollenkaan.

Kolmannen kanssa on nyt sitten oltava varuillaan, ettei harhaopit pääse sekoittamaan pienen päätä. Avaan täyden tykistötulen päivästä yksi.

Ai niin, FCB on meillä sitten Bayern, ei se Messin hymypoikapoppoo. Es kann nur einen FCB geben.

Supa barnsängsskål

Hittade en intressant artikel av Institutet för de inhemska språken då jag googlade det finska varpajaiset. Svaret tycks vara "barntå".

Det som ändå främst fäste min uppmärksamhet var det inledande stycket.

I modern finska förekommer ett ord varpajaiset som beteckning för festligheter i samband med att ett barn har blivit fött; mestadels handlar det om att den nyblivne fadern firar den lyckliga nedkomsten tillsammans med sina kompisar. I praktiken blir det ofta ett trivialt supkalas ”pojkar emellan” medan hustrun ligger på BB.

Liksom hurdå "trivialt supkalas"? Jag är chockad. Förresten tänker jag supa barnsängsskål / fira barntårna / supa trivialt på lördag (imorgon). Oberoende om det finns en bebis att göra det för eller inte. Bara att knipa ihop där hemma nu. What could go wrong? Ok? Ok.